... vaikkei loppumista todellakaan toivoisi.

Ripari siis tuli ja meni. Nyt oikeasti ymmärsin, minkä takia se on niin ainutlaatuinen kokemus. Kyllähän sen nyt tietää tyhmäkin, mutta vasta itse kokemalla sen tajuaa oikeasti! En edes keksi sopivaa sanaa kuvaamaan sitä tunnetta, läheisyyttä ja kaikkea, mitä siellä oli.

Saatte nyt varautua todelliseen romaaniin. En usko, että kukaan tätä tulee lukemaan, mutta kirjoitanpahan tätä varmaan ennen kaikkea itselleni. Että voisin vihdoin yrittää ymmärtää, mitä ajattelen pääni sisällä. Siellä on melkoinen piungpaungpoung-fiilis meneillään... ^^'

Linkki lähti viime torstaina kirkolta, vei sinne Haapaniemeen. Oli oikeasti paljon kauniimpi, kuin mitä näytti kuvista. Melko hyvä saavutus, koska ainakin tämän mielestä paikka oli jo kuvien perusteella paratiisi! Vietiin kahden kamun kanssa ainoa kolmen hengen huone, hehehee :----3 Tai siis, siellä oli varavuode. Semmoinen laatikko, kuten kamujen kanssa sitä kutsuttiin, oli piilossa toisen sängyn alla, ja sieltä sitten kiskottiin se esiin. Arvatkaapa vain, kuka oli tuo onnellinen, joka sai siellä nukkua kokonaisen viikon<3 Päivisin tungettiin se kyllä takaisin sinne sängyn alle, tuli enemmän tilaa. Olisikos majoitustiloista muuta mainitsemisen arvoista? No siis, tytöillä oli semmoinen rivarisolu, pojat oli ruokalarakennuksen yläkerrassa, kaikki huoneet yhden käytävän varrella. Hahaa, tytöillä oli kaikillaan omassa huoneessa vessa ja suihku, osa pojista joutui käyttämään sitä, mikä oli käytävän varrella :3 Kaikissa kun ei tuota tilaa ollut~

Ruoka siellä oli aiiiiiivan ihanaa. Aamupala, lounas (sai aina jtn jälkiruokaa), pullakahvit, päivällinen (sai aina jtn jälkiruokaa) ja iltapala. Tuli vähäsen syötyä *köhköh* Pari kaunista lisäkiloa luultavasti siunaantunut, mutta hyvää ruokaa, niin minkäs sille voi. Tosin en minä aina pullakahveilla ottanut herkkuja, mitä tarjottiin. Syynä oli aina se, että leivoksissa oli hilloa. Muuten kyllä ehdottomasti, namnam<3

Sitten iki-ihaniin *lovelovelovelove* isosiin! Meillä oli leirillä seitsämän, kolme poikaa ja neljä tyttöä. Itselleni osui eräs poika. Jo heti alkuleiristä kävi selväksi, että tämä minun isoseni oli se porukan hiljaisin ja ujoin ja kiltein. Mutta vähintään yhtä mukava se oli kuin muut, siitä(kin) tuli yksi todella tärkeä ihminen minun elämässäni. Raamiksissa siihen onnistui aina tutustumaan yhä enemmän ja enemmän. Jollain tavalla se vaikutti herkältä ja ajattelevaiselta. Huolehtivainen. Ystävällinen. Kaikkea ihanaa. Joitain sen piirteitä opin ymmärtämään paremmin, kun se yhden raamiksen aikana mainitsi äitinsä olevan yksinhuoltaja. Kaveri huomautti joskus, että se on myös pelottava. Olen kyllä osittain samaa mieltä. Tai siis, ei se sillä tavalla ole pelottava, mutta kun se on ketterä ja nopea, ja saattaa hyvinkin ilmaantua paikasta A paikkaan B ilman, että huomaat mitään. Siinä se sitten oli, vaikka äsken herra saattoi olla teillä tietymättömillä. Ja kerran kaksi isosta lukittiin opintorakennuksen terassille - eräs toinen poikaisonen ja tämä minun isonen. Se toinen ilveili siellä ikkunan takana. Se tyttöisonen, joka heidät oli sinne lukinnut, totesi vain että "tuhmat isoset lukitaan aina oven toiselle puolelle". Samalla kun se meni sitten päästämään niitä takaisin sisälle, joka meidän ryhmästä totesi, että "mitä *isoseni nimi* siellä tekee, sehän on kiltti kuin mikä". Eristetyt isoset ehtivät juuri sopivasti sisälle kuulemaan nuo sanat. Tuo toinen tokaisin saman tien: "Niin, kyllä *isoseni nimi* päivisin on nalle, mutta yöllä se on karhu!" Eikä kukaan missään tapauksessa revennyt, ei, ei... Muista isosista voin sanoa aivan samaa kuin tästä omastani, ihania ihmisiä kuten kaikki leiriläisetkin sekä vetäjät.

Ajatukset on vieläkin niin sekaisin. Tekisi mieli kirjoittaa kaikkea, mitä siellä tapahtui, mutta aika ei taida riittää. "Muutaman" asian taidan vielä mainita...

1) Axe. Siis joo, on pakko. Pojilla oli joku pakkomielle suihkutella sitä kaikkialle. Melko nopeasti yövahti sitten takavarikoikin niitä :D Oli siihen kyllä hyvä syykin, ehdottomasti. Eräs pojista nimittäin sai melkein astmakohtauksen siellä poikien majoitustiloissa ja vietti pari seuraavaa yötä vetäjien kämpillä. Siellä kyllä lemusi aika hirveälle, nimimerkillä meillä oli yksi raamis siellä käytävällä ja eräs nimeltämainitsematon Chimmyy sai päänsäryn.

2) Iltaohjelmien sketsit. Ihania! Legendaarisimpia sketsejä:
- Elinan surma: Nähtiin parinakin versiona: ns. normi ("äiti, mä kuolen nyt!"), yli-iloinen (iloisesti virnuillen: hei, mun tyttö kuoli just, voisitteko te tulla hakee sen?"), hollywood ("Ridge Forresterin hautaustoimistosta, hyvää iltaa") sekä nykyaika ("siis iy, se on niin kuollut, en oo nähny mitään tollasta sitten sen yhen lissun siinä albassaan").
- Jänissketsi: Yksi niistä ainoista, joissa isoseni oli mukana! Esitti muuten todella hienosti jänistä, olisittepa vain olleet näkemässä, kun se loikki :---) "Onks porkkanoita?" -lausahdus kuultiin monta kertaa tuon sketsin jälkeen.
- Vatisketsi: Joka ilta yksi ja sama isonen kantoi päänsä päällä vatia, jossa oli heiniä ja vettä. Sillä vedellä se sitten pesi kasvonsa. Viimeisenä iltana se tuli, kantoi vatia päänsä päällä, mutta yllättäen teki täyskäännöksen ja "heitti vedet yhden leiriläisen naamalle". Vatihan oli tietysti tyhjä :P Ei sitä kukaan vain tiennyt vielä siinä vaiheessa, varsinkaan se, kenen päälle vedet mukamas heitettiin. Se sen ilme sille hetkellä~<3

3) Iltaohjelmien leikit. Ihania! Legendaarisimpia leikkejä:
- "Kuka vei kaikki meidän panaanit?": Hei, se on ehdottomasti "panaanit" eikä "banaanit" :----D Leikittiin ensimmäisinä iltoina, nuorisotyönohjaajamme aloitti vastaamalla kysymykseen "kuka vei kaikki meidän panaanit" "Ossi vei kaikki meidän panaanit!" Ryhmässä oli kuitenkin kaksi Ossia. Kysyivät sitten, että kumpi Ossi vei kaikki meidän panaanit. Nuorisotyönohjaaja oli hetken aikaa hiljaa ja sanoi sitten: "Kiss-Ossi vei kaikki meidän panaanit!" Tuo Ossi sai sitten koko loppuleirikseen nimen Kiss-Ossi, Kissin fani kun oli :D Ihastuttava ihminen muuten.
- Halirinki: Ehdottomasti kaikista paras, aww, aww, aww! Halipula kasvaa halittaessa!

4) Blokus. Leirin hittipeli! Ei muuta sanottavaa.

5) Tuu mun vaimoksein. Sanokaa vain, miten saan äänitteen tänne, niin lisään äänitykseni saman tien :D Äänitin tuon sukupuolien sodan nimittäin kerran ^___________^

Tiedättekös, että tämä loppuu nyt tähän. En nimittäin jaksa kirjoittaa enempää. Mutta lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon ja Axen, että tulen ihkuttamaan tätä elämäni parasta viikkoa, elämäni ehkä tärkeimpiä ihmisiä, kaikkea - elämäni loppuun saakka.

Aamen.